Olemme ohittaneet edellisessä kirjoituksessa olevan ison linnunpönttömännyn ja saapuneet istuinryhmän takana olevaan perennapenkkiin, joka koostuu isoista kivistä rakennettuihin lokeroihin.

Tässä siis mainittu istuinryhmä, jossa nautitaan kylmää kaivovettä kirsikoiden ja herneiden kera. Kuvassa on äitini ja hänen ystäviään.

Tässä sitten kivikkoryhmä edestä päin nähtynä. Siinä kasvaa tuoksukurjenpolvia, kaunokaisia, daalioita, pikkusydämiä, karpaattien kelloja, neilikoita, jalopähkämöitä, mahonia pensas, pieni pilarituija, tiikerililjoja, syysleimuja, konnanyrttejä, ritarinkannuksia, verikurjenpolvia, kevätesikkoja, jättilaukkaa, tarha-alpia, mäkimeiramia, pikkuangervoja, saniaisia, akileijoja, jalokallioisia ja karviaismarjapensaita. Tuon taustalla olevan valkokukkaisen ja hopealehtisen kasvin nimeä en tiedä.

Tässä se on hieman eri perspektiivistä katsottuna. Etummaisina karpaattien kellot.

Tässä tuo sama ryhmä toiselta laidalta katsottuna sekä äitienpäivälilja, joka loistaa punaisena pöydällä. Se onkin kukkinut kiitollisesti koko ajan ja vieläkin se tekee uusia kukkia ja jopa uusia kukkavanojakin.

Sateenmärkä sininen karpaatti...

sekä valkoinen samanlainen

Pienet ahkerasti kukkivat kaunokaiset. Nämä tuottavat iloa toukokuusta syyskuun puoleenväliin jos ei kovia yöpakkasia ole.

Komea jättilaukka lähikuvassa

Nämä Jalokallioiset ovat varsin ihastuttavia ja komeita kukkia sekä kasvavat hyvinkin rehevästi.

Ritarinkannuksen yksittäisiä kukkia.

Yksittäinen pirteä pikku neilikka

Seuraavassa kirjoituksessa tutustutaan sitten takapihan kallioiden maailmaan sekä siellä olevaan luonnonkukkaniittyymme.